Kirjoitettu

Runokuu on parempaa kuin joulukalenteri

Runokuu kiinnosti Valtteria

Valtteri Koivusen tweetti putkahti virtaan tavallisena tiistaipäivänä. Voitte kuvitella, miten riemastuttava yllätys se on.

Kannustimme tilaamaan runokuun

Pelkkä ajatus siitä, että saisin tutustuttaa uusia runoja ja runoilijoita niitä kaipaavalle, kutkutti. Hetken perästä Valtteri kertoi tilanneensa runokuun ja heti alkoi jännittää. Osaanko valita hänelle mieluisia runoja, tietämättä hänestä yhtään mitään?

Insinööripojatkin lukee runoja

valtteriKuukautta myöhemmin istuimme alkusyksyn viistossa valossa kahvila Runossa, missäs muuallakaan, juttelemassa runokuusta ja runoudesta. Valtteri paljastui 25-vuotiaaksi koneinsinööriksi ja sähköinsinööri-opiskelijaksi, joka kertoi harrastavansa venäläistä kulttuuria, etenkin musiikkia.

– Kesällä minulle tuli tunne, että olisi kiva lukea myös runoja. Koska luen paljon venäläistä proosaa, tuntui luontevalta jatkaa venäläisen runouden pariin. Se oli kivaa, mutta osoittautui aika haastavaksi tehtäväksi.

Valtterille kävi, kuten monelle muullekin runouden pariin vasta eksyvälle: runokirjaan hukkuu, runoja alkaa kahlata niihin paneutumatta. Lisäksi tuli tutkittua vain jo entuudestaan tuttuja runoilijoita.

– Suomalaisistakin runoilijoista minulle tuli mieleen vain vanhat tutut eli Eino Leino ja V. A. Koskenniemi. Jos ei tiedä valmiiksi runoilijaa eikä sitä ole kukaan suositellut, ei hänen tuotantoonsa tule kyllä tartuttua.

Runokuussa Valtteria miellytti eritoten uusien runoilijoiden pariin löytäminen ja yhteen runoon syventyminen.

– Koska olen lukenut enimmäkseen klassista, loppusoinnullista, romantiikanaikaista runoutta, oli kiva kokeilla vähän modernimpia suomalaisia runoja. Runoihin tuli syvennyttyä myös pidempään. Etenkin Nummen ja Hotakaisen runot luin moneen kertaan ja jäin niitä todella pohtimaan. Tontin runoja aion mennä seuraavaksi etsimään lisää kirjastosta.

Keskustelimme Valtterin kanssa paljon ajatusten urautumisesta ja miten uudet runot ja runoilijat voivat auttaa avartamaan omaa maailmankuvaa ja ajattelua.

Kissa ei elä kiitoksella, mutta runokauppias ilahtuu

Joka perjantai jännitin Valtterin palautetta runosta. Twitterin 140 merkkiin oli aina kiteytetty ilahduttava kokemuksen tiivistelmä.

Ensimmäinen runokuu raapuu

Valtteri kertoi, että palautteen antaminen tuntui luontevalta.

– Vaikka runot tulivat yritykseltä, ne oli kuitenkin joku valinnut juuri minulle. Kokemus oli ihan erilainen, kuin jos ottaisi vain jonkun runokirjan hyllystä ja lukisi sieltä yhden runon. Yhden runon saaminen kotiin tuntui henkilökohtaisemmalta, jolloin niihin teki mieli myös vastata.

Runokuu-palaute

Ei kai tämän parempaa palautetta yksikään runokauppias voi saada.