Kirjoitettu

Liimaa sormessa: Hirveän ihanat joulukortit

Hyvä on. Tunnustetaan. Myös Avattava on syyllistynyt joulukorttien kirjoittamisella tunnelmointiin. Avattavan joulurunot

”Tilaa itsellesi nipullinen joulurunoja, kaada glögi mukiin ja liitä mukaan omat terveisesi.”

No, emme sentään kehoittaneet siemailemaan glögiä takkatulen ääressä lumihiutaleiden tanssiessa ikkunalasin takana. Emme itse asiassa edes kehoita juomaan glögiä, kunhan se on siellä mukissa tallessa. Parempi siellä kuin kortin päällä.

Monille meistä joulukorttien kirjoittaminen ja lähettäminen on kuitenkin vuoden Top 3 tylsimmät asiat -listalla. Heti hammashygienistillä käynnin jälkeen ja ennen uusien farkkujen ostamista (tiedän, että joku siellä tykkää siitäkin).

Silti useat meistä, sillä lukeudun itse tähän joulukorttien kirjoittamista viimeiseen asti välttelevien joukkoon, elättelevät viimeiseen asti mielikuvia itsestään maalaamassa vesiväreillä jäniksiä korttiin tunnelmallisten lyhtyjen ääreen ja sitten lähettävänsä herttaisella tavalla epäonnistuneet kortit hyvissä ajoin matkaan (siinä isossa punaisessa kuoressa, jota EI ole hukannut), hienolla joulumerkillä ja lämpimän oivaltavilla terveisillä varustettuna.

Joulukorttien kirjoittamista välttelevälle käy kuitenkin usein näin:

Kortit ostetaan Tokmannilta viimeistä lähetyspäivää edeltävänä iltana. Niiden tonttukuva on niin mauton – lähes loukkaava – että hävettää kirjoittaa oma nimi siihen toiselle puolelle. Postimerkkinä toimii vuoden 2007 vihannesteemainen ikimerkki. Tädin ja sen miehen nimi kirjoitetaan väärin, hieman eri tavalla väärin kuin edellisenä jouluna. Veljen kortti menee osoitteeseen, jossa perhe asui kuusi vuotta sitten. Maria Saarisen kortin saa lottoamalla yksi kahdeksasta Turussa asuvasta Maria Saarisesta ja yhdeksännen kortin kohdalla munakoisomerkit loppuvat. Kello lähentelee keskiyötä ja korttien kirjoittaja miettii kehtaako vielä soittaa äidille ja kysyä sen väärin kirjoitetun sedän osoitetta. Itkettää. Sormi on liimassa. Etkä ole edes käyttänyt liimaa.

Miksi näin käy? Joulusta toiseen. Miksi tämä henkilö liimaa keskiyöllä munakoisomerkkejä rumiin kortteihin?

Koska jokainen on joskus saanut kortin. Bilteman kuvaston päällä on kannettu sisään keltainen pääsisäistoivotus tai joulun alla laatikkoon on tupsahtanut tonttu ja ilves lumihangessa. Siksi me kaikki yritämme, joskus viimeiseen asti. Kortti tekee päivästä erityisen ja vie perille ajatuksen: minä ajattelin sinua.

Tartutaan siis korttiin, kynään, postimerkkiin, osoitekirjaan, puhelimeen ja sukulaisten hataraan osoitemuistiin viimeistään huomenna. Vielä ei ole liia myöhäistä!

No jos et kuitenkaan jaksa, niin anna meidän lähettää jouluterveiset puolestasi.

Kirjoittanut Saara

Anna jotakin avattavaa!