Kirjoitettu

Liimaa sormessa: Hirveän ihanat joulukortit

Hyvä on. Tunnustetaan. Myös Avattava on syyllistynyt joulukorttien kirjoittamisella tunnelmointiin. Avattavan joulurunot

”Tilaa itsellesi nipullinen joulurunoja, kaada glögi mukiin ja liitä mukaan omat terveisesi.”

No, emme sentään kehoittaneet siemailemaan glögiä takkatulen ääressä lumihiutaleiden tanssiessa ikkunalasin takana. Emme itse asiassa edes kehoita juomaan glögiä, kunhan se on siellä mukissa tallessa. Parempi siellä kuin kortin päällä.

Monille meistä joulukorttien kirjoittaminen ja lähettäminen on kuitenkin vuoden Top 3 tylsimmät asiat -listalla. Heti hammashygienistillä käynnin jälkeen ja ennen uusien farkkujen ostamista (tiedän, että joku siellä tykkää siitäkin).

Silti useat meistä, sillä lukeudun itse tähän joulukorttien kirjoittamista viimeiseen asti välttelevien joukkoon, elättelevät viimeiseen asti mielikuvia itsestään maalaamassa vesiväreillä jäniksiä korttiin tunnelmallisten lyhtyjen ääreen ja sitten lähettävänsä herttaisella tavalla epäonnistuneet kortit hyvissä ajoin matkaan (siinä isossa punaisessa kuoressa, jota EI ole hukannut), hienolla joulumerkillä ja lämpimän oivaltavilla terveisillä varustettuna.

Joulukorttien kirjoittamista välttelevälle käy kuitenkin usein näin:

Kortit ostetaan Tokmannilta viimeistä lähetyspäivää edeltävänä iltana. Niiden tonttukuva on niin mauton – lähes loukkaava – että hävettää kirjoittaa oma nimi siihen toiselle puolelle. Postimerkkinä toimii vuoden 2007 vihannesteemainen ikimerkki. Tädin ja sen miehen nimi kirjoitetaan väärin, hieman eri tavalla väärin kuin edellisenä jouluna. Veljen kortti menee osoitteeseen, jossa perhe asui kuusi vuotta sitten. Maria Saarisen kortin saa lottoamalla yksi kahdeksasta Turussa asuvasta Maria Saarisesta ja yhdeksännen kortin kohdalla munakoisomerkit loppuvat. Kello lähentelee keskiyötä ja korttien kirjoittaja miettii kehtaako vielä soittaa äidille ja kysyä sen väärin kirjoitetun sedän osoitetta. Itkettää. Sormi on liimassa. Etkä ole edes käyttänyt liimaa.

Miksi näin käy? Joulusta toiseen. Miksi tämä henkilö liimaa keskiyöllä munakoisomerkkejä rumiin kortteihin?

Koska jokainen on joskus saanut kortin. Bilteman kuvaston päällä on kannettu sisään keltainen pääsisäistoivotus tai joulun alla laatikkoon on tupsahtanut tonttu ja ilves lumihangessa. Siksi me kaikki yritämme, joskus viimeiseen asti. Kortti tekee päivästä erityisen ja vie perille ajatuksen: minä ajattelin sinua.

Tartutaan siis korttiin, kynään, postimerkkiin, osoitekirjaan, puhelimeen ja sukulaisten hataraan osoitemuistiin viimeistään huomenna. Vielä ei ole liia myöhäistä!

No jos et kuitenkaan jaksa, niin anna meidän lähettää jouluterveiset puolestasi.

Kirjoittanut Saara

Kirjoitettu

5 vinkkiä – Ässimmät isänpäivälahjat!

No, se isänpäivä on TAAS ensi viikon sunnuntaina 13.11… Isälle on vaikea ostaa lahjoja, koska eihän se mitään tarvitse tai halua. Siellä se vaan nikkaroi ruutupaidassa vajassa ja ärisee jotain kuntaliitoksista. Silloin 90-luvulla se katsoi formulaa, mutta nykyään kukaan ei enää tiedä miltä kanavalta sitä voi katsoa ja kuka siellä ajaa, niin sekin vähän meni. No, eiköhän se tykkää näistä sukista, joissa lukee, että ÄSSÄ FAIJA.

Väärin! Jokainen isä on ihmeellinen yksilö, jolla on oma viehättävän monimutkainen persoonallisuutensa ja kiinnostuksenkohteensa sekä älyllistä kapasiteettia vaikka mihin. Joskus ne vain hautautuvat jokaisesta nurkasta lahoavan omakotitalon sekä mittavan velvollisuudentunteen alle.

Isänpäivälahja
Jokainen isä on huikea ja jännittävä yksilö.

On ihan totta, että moni isä ei tarvitse mitään ja näinä aikoina, joina joka toisessa omakotitalossa konmaritetaan hiki hatussa (tekeekö hattu sinut TODELLA onnelliseksi?), voi olla hyvä idea olla ostamatta mitään. Avattava päätti kuitenkin koota pienen yleispätevän lahjavinkkilistan, joka toimii useimmille ihmisille. Tätä voi käyttää myös vinkkilistana äitienpäivään tai jouluun. Listaan ei sisälly vuohta kehitysmaassa, mutta feel free, älä välitä pilkasta, osta vuohi jos siltä tuntuu.

Nämä vinkit yrittävät olla suunnilleen ekologisia (ei muovisia härpäkkeitä), järkeviä ja mukavia.

1. Pullo ”kallista” viiniä.
Tiedät itsekin sen tunteen. Haluaisit kurottaa ylähyllyn eleganttia etikettiä kohti, mutta kätesi ohjautuu automaattisesti 8 euron riville. Sinne sinä kuulut. Näin se vaan menee… Ilahduta isää 14 euron viinillä! Elämä on yhtä juhlaa. Lisäpisteitä saat jos viini on myös hyvää. Rikkaat tai syyllisyydentuntoiset voivat panostaa konjakkiin (70 euron konjakki on kuin joisi tähtisadetta).

Isänpäivän aamupala
Mmmm. ranskalainen torttuasia.

2. Herkullinen aamupala
Tämä on klassikko. Kuka nyt ei haluaisi herkullista aamupalaa. Ai sinun isäsi? No osta sitten viinipullo.
Juhlavaan aamupalaan kuuluvat kuohuviini ja kukat sekä itse vesiväreillä tehty kortti. Ei haittaa vaikka olisit 40-vuotias, tartu silti rohkeasti pensseliin. Isäsi kyllä muistaa lapsuudestasi, miten rumia kortteja kehutaan. Isänpäivä on erinomainen tilaisuus kokeilla eksoottisia aamupalareseptejä, joiden olemassaoloon ei uskoisi, ellei itse niitä kokkaisi, kuten bagelit tai quiche lorraine tai ihan vaan karjalanpiirakat ja munavoi sekä hyvä juusto, sämpylät ja kauppahallin kinkku. Onko jo lounasaika?

 

3. Lehtitilaus, räätälöitynä isän makuun.
Laatujournalismi kuolee! Pelasta se heti! Kyllä isäsi sen kestää. Avattava suosittelee Suomen Luontoa, Suomen Kuvalehteä, Hesarin kuukausiliitettä ja ääritapauksissa myös Mobilistia ja Tekniikan Maailmaa. Jos isäsi on tietokonenero, myös vain netissä ilmestyvä Longplay on erinomainen vaihtoehto.

Isänpäivänä kulttuuria
Et itse pystyisi tähän!

4. Liput teatteriin, konserttiin tai balettiin yhdessä sinun kanssasi.
Menet vaan teatteriin ja kysyt parasta, kyllä kulttuuriväki osaa myydä sinulle jotakin! Jos esitys on huono niin voitte aina yhdessä muistella, että kuinka huono se olikaan. Huh huh! Ihan kauhea esitys! HYI! Tai sitten luomoudutte täysin ja kokemus yhdistää teitä ikuisesti. Nyt saatavilla esimerkiksi Cats-musikaali.

www.tamperetalo.fi
www.oopperabaletti.fi/ohjelmisto/

Isänpäivälahjojen aatelia
Tällä pääsee vaikka sadetta suojaan.


Ja hei se museokortti! Ihan paras keksintö.

 

 

 

 

 

5. Luomuruokatoimitus kerran viikossa kotiovelle vaikka kuukaudeksi.

Ihana lahja! Ruokaa kotiovelle… Tähän lahjaan liittyy ikäviä maantieteellisiä rajoituksia, mutta toivottavasti vanhempiesi kotikunnassa toimii jokin tällainen yrittäjä. Myös lahjakortti luomuvillisianlihaan tai luomujoulukinkkuun voi olla erittäin toimiva! Yksi stressattava asia vähemmän jouluksi.

photo-1472653525502-fc569e405a74
Multaisia porkkanoita kotiovelle kannettuna. Huikea juttu!

Täältä voit paikallistaa toimijoita lähelläsi: www.aitojamakuja.fi

Tässä muutamia lähiruokatoimijoita sieltä täältä:

www.kotitila.fi
www.raakatori.fi
www.svarfvars.fi
www.tuoretori.fi
www.labbynkauppa.net

Vinkkaa meille jos tiedät muita hyviä lähiruoan toimittajia!

Täältä saat erihintaisia ruokalahjakortteja, joiden arvo on aina 1-3 tuotetta kunkin kategorian valikoimasta: www.delicard.fi

+ Tai sitten voit tilata runon!

Tai liittää runon sen viinipullon kylkeen, tai teatterilippujen kylkeen. En nyt tiedä onko se hyvä idea, mutta tuli mieleen. On se vuohikin ihan ok. Siihenkin voi liittää runon. Elisa, onko meillä vuohirunoja?

Iloista isänpäivää kaikille isille ja isien näköisille ja iseille tyypillisiä tekoja tekeville rohkeille ihmisille! Meissä kaikissa asuu pieni isä!

Terveisin Saara

P.S. Jos myös puolisosi on isä niin lähetä hänelle vähän rakkautta. Se kantaa.

 

Runo isänpäiväksi.

Kirjoitettu

Yritteliäs mies Nurmijärveltä loi uuden ammatin: suomalainen kirjailija

Aleksis Kiven päivää vietetään 10. lokauuta.
Aleksis Kivestä ei ole tiettävästi olemassa ainuttakaan valokuvaa. Tämän piirsi Albert Edelfelt vuonna 1873.

”Syntyi lapsi syksyllä –
Tuulet niin vinhasti vinkui –
Tuult’ oli koko elämä,
Nähnyt ei kesää, ei kevättä,
Eli vain syksystä jouluun.

–”

– Eino Leino, Pyhä kevät, 1901

Aleksis Kiven (10.10.1834 Nurmijärvi – 31.12. 1872 Tuusula) päivää vietetään vuosittain miehen syntymäpäivänä 10. lokakuuta. Harmaa ja kolea vuodenaika on valitettavasti myös vertauskuva kansalliskirjailijamme elämän kululle. Yllä oleva ote runosta Aleksis Kivi kuvaa kansalliskirjailijamme jatkuvaa taistelua terveytensä, elantonsa ja ammatillisten tavoitteidensa puolesta. Kivi kuoli vain 38-vuotiaana mielen ja kehon rappeuttaneen sairauden heikentämänä ja vaikeassa taloudellisessa tilanteessa.

Kivi sai omana aikanaan vain kourallisen kiitosta, tunnustusta ja taloudellista korvausta tekemästään työstä. Ainoaksi romaaniksi jäänyt, vuonna 1870 ilmestynyt Seitsemän veljestä, sai ilmestyessään paljon kritiikkiä, koska kuvasi suomalaisuutta aikalaisten mukaan hieman liiankin realistisesti. Sittemmin kirjan huumori, rikas kieli ja erinomaiset henkilöhahmot ovat hurmanneet sukupolven toisensa jälkeen.

Seitsemän veljestä, ensijulkaisu.
Seitsemän veljestä julkaistiin ensimmäistä kertaa neliosaisena.

Kirjailija menee vaikka kiven läpi

Aleksis Kivi oli vaikuttava hahmo paitsi kirjailijana, myös itsenäisenä yrittäjänä ja omien haaveidensa toteuttajana: Kivi pystyi luomaan itselleen uskottavan kirjallisen uran aikana, jona suomalaista kirjallisuusperinnettä ei vielä ollut lainkaan olemassa. Dynaaminen, innovatiivinen ja yritteliäs mies!

Suomen täyttäessä 100 vuotta ensi vuonna on koko maan kulttuuritarjonnassa luvassa paljon Kiveä. Avattava kehottaa kaikkia tarttumaan Seitsemään Veljekseen, varaamaan liput Nummisuutareihin kesäteatterissa tai suunnistamaan Runostoon lukemaan muutamia Kiven runoja. Jos haluaa päästä oikein lähelle kansallisaarteemme arkea, voi lukea Kiven digitoituja kirjeitä perheelleen ja ystävilleen vuosilta 1855—1868.

Alla yksi esimerkki kirjeestä veljelle, kirjailija on jälleen rahapulassa. Jos rahaa voisi lähettää ajassa taaksepäin olisi Aleksis varmasti saanut meiltä kaikilta vähintään vitosen tällaisessa kiperässä tilanteessa. Jos aikakone keksitään lupaa Avattava toimittaa Aleksille rahalähetyksen hetimiten.

Avattava toivottaa iloista Aleksis Kiven ja Suomalaisen kirjallisuuden päivää kaikille!

Siuntoo 9/8 65.
A. Kivi.
Hyvä Veli! 

Suo anteiksi! mutta tämä on laita: Minä aion kohta tulla Helsinki[i]n,
mutta nyt olen juuri rahatta. Taidatko lainata minulle
5 rupla[a], tahi edes 3. Tämä ei lisäköön vanhaa velkaa kauvemmin
kuin jouluksi; siksi lupaan sen maksaa. Jos taidat tehdä,
mitä pyydän, niin lähetä rahat kirjeessä Hinnerichsenin puoriin
(entinen Hardenin).
Elä pahaksi pane! Ehkä en enään tarvitse sua vaivata tänkaltaisissa
asioissa; niin toivon. Voi hyvin! sitä veljeltäs
Siuntioo, Fanjunkars 5/11 65. A. Kivi.
P. S. Jätä kirjees puoriin ennen markkinain loppua.

Lue Aleksiksen vaiheista myös Wikipediasta >

Kirjoitettu

Esteettistä, ekologista, eettistä ja nyt myös Avattavaa

Kukapa ei tarvitsisi elämäänsä hieman lisää kauneutta? Tampereen Kuninkaankadun kivijalkaa asuttaa esteettisten, mutta myös eettisten ja ekologisten vaatteiden liike, Seele. Sisään eksyminen on suorastaan vaarallista!

Avattavaa Seelessä

 

Kun syysilllat pimenevät ja sappaiden varret kohoavat kohti polvia, on jälleen aika kääriä itsensä kaikkeen kauniiseen ja lämpimään. Seelen rekit ovat pullollaan uniikkeja, yksityiskohtaisia ja pitkäikäisiä vaatteita, jotka on mietitty loppuun asti niin käytettävyyden kuin kestävän kehityksenkin näkökulmasta.

Ekovaatekauppa Seele

Seele design

Nyt tunnelmallisen vaatekaupan valikoimasta löytyy kankaisen kauneuden lisäksi sanakauneutta. Seele valitsi Avattavalta runot PÄÄTÖS, LAULU, SORMENJÄLKIÄ ja SILTA koristamaan ja täydentämään valikoimaansa. Sieltä ne löytyvät heti kassalta. Ja mieti, miten ihanasti ne sopisivat lahaksi esimerkiksi tällaisten aarteiden pariksi.

Sopii Avattavan kaveriksi

Kurkista sisään Seeleen, löydät aarteet osoitteesta Kuninkaankatu 21.

Kirjoitettu

Runokuu on parempaa kuin joulukalenteri

Runokuu kiinnosti Valtteria

Valtteri Koivusen tweetti putkahti virtaan tavallisena tiistaipäivänä. Voitte kuvitella, miten riemastuttava yllätys se on.

Kannustimme tilaamaan runokuun

Pelkkä ajatus siitä, että saisin tutustuttaa uusia runoja ja runoilijoita niitä kaipaavalle, kutkutti. Hetken perästä Valtteri kertoi tilanneensa runokuun ja heti alkoi jännittää. Osaanko valita hänelle mieluisia runoja, tietämättä hänestä yhtään mitään?

Insinööripojatkin lukee runoja

valtteriKuukautta myöhemmin istuimme alkusyksyn viistossa valossa kahvila Runossa, missäs muuallakaan, juttelemassa runokuusta ja runoudesta. Valtteri paljastui 25-vuotiaaksi koneinsinööriksi ja sähköinsinööri-opiskelijaksi, joka kertoi harrastavansa venäläistä kulttuuria, etenkin musiikkia.

– Kesällä minulle tuli tunne, että olisi kiva lukea myös runoja. Koska luen paljon venäläistä proosaa, tuntui luontevalta jatkaa venäläisen runouden pariin. Se oli kivaa, mutta osoittautui aika haastavaksi tehtäväksi.

Valtterille kävi, kuten monelle muullekin runouden pariin vasta eksyvälle: runokirjaan hukkuu, runoja alkaa kahlata niihin paneutumatta. Lisäksi tuli tutkittua vain jo entuudestaan tuttuja runoilijoita.

– Suomalaisistakin runoilijoista minulle tuli mieleen vain vanhat tutut eli Eino Leino ja V. A. Koskenniemi. Jos ei tiedä valmiiksi runoilijaa eikä sitä ole kukaan suositellut, ei hänen tuotantoonsa tule kyllä tartuttua.

Runokuussa Valtteria miellytti eritoten uusien runoilijoiden pariin löytäminen ja yhteen runoon syventyminen.

– Koska olen lukenut enimmäkseen klassista, loppusoinnullista, romantiikanaikaista runoutta, oli kiva kokeilla vähän modernimpia suomalaisia runoja. Runoihin tuli syvennyttyä myös pidempään. Etenkin Nummen ja Hotakaisen runot luin moneen kertaan ja jäin niitä todella pohtimaan. Tontin runoja aion mennä seuraavaksi etsimään lisää kirjastosta.

Keskustelimme Valtterin kanssa paljon ajatusten urautumisesta ja miten uudet runot ja runoilijat voivat auttaa avartamaan omaa maailmankuvaa ja ajattelua.

Kissa ei elä kiitoksella, mutta runokauppias ilahtuu

Joka perjantai jännitin Valtterin palautetta runosta. Twitterin 140 merkkiin oli aina kiteytetty ilahduttava kokemuksen tiivistelmä.

Ensimmäinen runokuu raapuu

Valtteri kertoi, että palautteen antaminen tuntui luontevalta.

– Vaikka runot tulivat yritykseltä, ne oli kuitenkin joku valinnut juuri minulle. Kokemus oli ihan erilainen, kuin jos ottaisi vain jonkun runokirjan hyllystä ja lukisi sieltä yhden runon. Yhden runon saaminen kotiin tuntui henkilökohtaisemmalta, jolloin niihin teki mieli myös vastata.

Runokuu-palaute

Ei kai tämän parempaa palautetta yksikään runokauppias voi saada.

Kirjoitettu

Rakkausruno puolisolle – no emmää!

Tietyt asiat lyövät ällikällä. Ensimmäinen pimeä ilta valoisan kesän jälkeen. Pesukoneeseen katoavat sukat. Kuinka vaikeaa on saada miehet ostamaan rakkausrunoja puolisoilleen.

Olemme kiertäneet nyt sen verran tapahtumia, että tässä voidaan jo puhua jonkinlaisesta (pirkanmaalaisesta) ilmiöstä. Yhdeksän kymmenestä miehestä vastaa kiemurtelevan ”Emmääää”, kun ehdottelen, että hän veisi messuilta kotiin rakkausrunon puolisolleen. Yksi kymmenestä nauraa röhöttää vaivaantuneesti punastuen.

Jatkoselitykset ovat seuraavat: ”Emmää näistä mitään ymmärrä.” Tai. ”Se luulee, että mää oon ollu pahanteossa, jos mää tämmösiä rupeen kotiin viemään.”

Minulla on vahva tunne, että nämä miehet ovat ymmärtäneet tämän aivan väärin päin!

Miten saada mies ostamaan rakkausruno puolisolle

 

Romantiikka päivässä

Jos romanttiset elkeet saavat naisen epäluuloiseksi, se tarkoittaa sitä, että näitä elkeitä on matkan varrella ollut liian vähän. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että niitä ei pitäisi suorittaa sitäkään vähää. Suorittamani kyselytutkimukset kvalitatiivisesti laadukkaan naisjoukon keskuudessa aiheen tiimoilta vahvistavat teoriani.

Asialle laitetaan myös hämmentävän paljon painoarvoa. Rakkausruno puolisolle tuntuu keskustelujen perusteella edustavan miehille eräänlaista Suurta Elettä, jollaista ei ole tarpeen rakkaudentunnustuksen ja kosinnan lisäksi suorittaa.

Eräätkin kaksi vekkulia herrasmiestä Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivillä kiertelivät myyntipistettämme, kuin pojankoltiaiset omenavarkaissa. Uho oli kova, ajatus kiinnosti rutkasti, mutta lopulta rohkeus petti ja asia meni ihan leikinlaskuksi.

Eipä sillä, että leikinlaskussa mitään vikaa olisi.

Minä kuitenkin luulen, että tässäkin asiassa naisten kannattaa ottaa ohjat omiin käsiinsä ja lähetettää itse rakkausrunoja sekä puolisoilleen että itselleen. Ehkäpä siten voimme osoitettaa, ettei asiaan liity sen suurempaa dramatiikkaa. Olen nimittäin kuullut juttua, että vihjailevasti tietokoneen ruudulle auki jätetyt jutut eivät mene perille…

Nyt on enää selvitettävä, onko tämä puhtaasti paikallinen ilmiö vai mitä tapahtuu, kun siirrymme muille paikkakunnille. Mitä luulet?

 

Kirjoitettu

Avattava uudistuneessa Tulenkantajien kirjakaupassa!

Avattava-runot ovat löytäneet tiensä ensimmäiseen kirjakauppaan. Eikä mihin tahansa kirjakauppaan vaan ehkä Tampereen parhaaseen ja ihan varmasti kaikkein oransseimpaan! Runojamme SILTA, IHANUUS, ÄÄRIVIIVAT ja TARINA voi nyt ostaa uudistuneesta Tulenkantajien kirjakaupasta osoitteesta Hämeenpuisto 25. Kirjakauppa on Lukulaarista nurkan takana ja Metsoa vastapäätä. Löydät runotelineemme kirjakaupan runo-osastolta.

Avattava suosittelee  Tulenkantajien kirjakauppaa valikoimansa, esteettisyytensä, hyvän tunnelmansa ja mukavan henkilökuntansa vuoksi kaikille kirjojen ystäville. Uudistuneen kirjakaupan valikoima kannattaa käydä tutkimassa huolellisesti läpi.

20160718_3846
Kirjakaupan sisustus on pelkistetyn moderni ja iloinen. Tila antaa tilaa kirjoille. Osastolappuina tilapäisesti post-it-lappuja.

Runojen ystäville Tulenkantajien kirjakauppa on tunnetusti suorastaan välttämätön. Hämeenpuisto 25:ssa on myyty runoja jo vuodesta 2009, jolloin tiloissa aloitti Runokauppa Kattila. Kattila muuttui Tulenkantajien kirjakaupaksi vuonna 2011 ja jatkaa nyt toimintaansa Teoksen omistuksessa.

”Haluamme olla ennen kaikkea hyvä kirjakauppa. Myymme laatukirjallisuutta kaikissa muodoissa: kaunokirjallisuutta, tietokirjallisuutta, sarjakuvia ja lastenkirjoja. Runokauppa Kattilan perinteitä noudattaen aiomme pitää myös runovalikoiman laajana. Teos on tietysti täällä hyvin edustettuna, mutta pidämme myös muiden kustantamojen kirjoja monipuolisesti myynnissä” , kertoo myymälävastaava Juho Hakkarainen. Hakkarainen aloitti työt Tulenkantajien kirjakaupassa harjoittelijana valmistuttuaan vuonna 2012. Nyt taskussa on kirjallisuustieteiden tutkinnon lisäksi myös libristin paperit.

Hakkaraisen tukena ja turvana Tulenkantajien kirjakaupassa on aina aurinkoinen Elina Lätti. Millaista on olla kirjakaupassa töissä?

”Aivan ihanaa. On mahtavaa saada työskennellä täällä kirjojen keskellä”, sanoo Lätti.

Tulenkantajien kirjakauppa avattiin uudistuneena heinäkuun alussa, mutta varsinaisia avajaisia vietetään vasta 24. elokuuta. Sitä ennen kirjakauppaa viimeistellään vielä juhlakuntoon. Ostoksille saa silti jo tulla.

Kirjakaupassa järjestetään jo syksyn mittaan paljon mielenkiintoista kirjallisuuteen ja runouteen liittyvää ohjelmaa ja tilaan tulee myös kahviautomaatti. Nähdään siellä!

Kirja kädessä? Vinkkejä lukuhetkiin!

Elinan yöpöydältä löytyy nyt Emmi Itärantaa ja Juhani Peltosta.

Juho lukee parhaillaan Ryokanin Suuri hupsu -kirjaa ja Pentti Haanpään novelleja.

Avattava runoja Teos & Tulenkantajat -kirjakaupassa.
Avattava-runot valmiina toimintaan!
Kirjakauppa Teos Tulenkantajat sijaitsee Hämeenpuiston varrella Tampereella.
Elina Lätti ja Juho Hakkarainen pitävät Tampereen oransseinta kirjakauppaa hyvässä järjestyksessä.
Sarjakuva Muumit Rivieralla.
Muumit Rivieralla on erinomainen vieminen kesämökille!
Töherryskirja Tulenkantajien kirjakaupassa.
Töherryskirja sopii aikuisille, joiden työnkuvaan kuuluu kokouksissa käyminen.
Laadukasta kaunokirjallisuutta Tampereella.
Laadukasta kaunokirjallisuutta myy Teos & Tulenkantajat Hämeenpuiston varrella Tampereella.
Tampereen paras runokauppa on Teos & Tulenkantajat.
Kirjakaupan runohylly on runsas ja monipuolinen!

Kirjoitettu

Avattava Vanhan kirjallisuuden päivillä

Vierailimme runoinemme Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa eilen lauantaina sekä perjantaina. Sivukäytävälle sijoitettu standimme oli varmasti monen vieraan kauhistus: huutelimme ihmisen kuin ihmisen perään ”Luetteko te runoja?! Nyt olisi aika aloittaa!”. Ja kyllä siinä jokunen aloittikin. Muutama mieshenkilö suostui ostamaan rakkausrunon kevyellä uhkailulla. Yksi rouva kommentoi, että olemme kysyneet häneltä jo neljästi… Runous oli vahvasti läsnä tapahtuman ohjelmassa ja runouden klassikoita kuljetettiin antikvariaateista kotiin kassikaupalla.

Avattava Oy Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivillä.
Elisa ja Saara: maaniset runohuutelijat.

Keskittymisemme Avattavasta kertomiseen oli niin valtaisaa, että emme ehtineet itse kuuntelemaan esityksiä tai ohjelmaa. Onneksi luoksemme pysähtyneet ihmiset jaksoivat tarinoida meille yhdestä jos toisestakin aiheesta. Opimme uutta, tapahtuman teeman mukaisesti, muun muassa kiinalaisesta runoudesta ja sen kääntämisestä, Tyrvään historiasta, Jean Sibeliuksesta, exlibriksistä, kartoista, Ihmiskokeista, tehokkaasta myyntityöstä, omaishoidosta ja nuortenkirjoista. Kiitos ihan jokaiselle ihmiselle tarinoista ja juttutuokioista.

Paikkamme oli myös siksi erinomainen, että ehdimme kahden päivän aikana vetämään hihasta muun muassa yhtä Alivaltiosihteeriä sekä tusinaa runoilijoita. Kiitos Kirsti Kuroselle, Pekka Kytömäelle ja Jarkko Tontille runojen nimmaroinneista. Nyt meillä on taas signeerattuja kappaleita lähetettäväksi pahaa aavistamattomille tilaajillemme. Tontti riipusti muutaman sanan tapahtumasta myös omaan blogiinsa. Käykää kurkkaamassa!

Muita ajankohtaisuuksia

Seuraavan kerran meistä kuullaan radiossa Yle Tampereella keskiviikkona aamulla 6.7., runon ja suven päivänä. Samana päivänä suuntaamme myös Tallipihalla järjestettävään Runopiha-tapahtumaan. Tutustu siihen täällä.

Olemme nyt lisänneet verkkokauppaan Sastamalassa ensiesiintymisensä tehneet kirjallisuusaiheiset runot, niistä koostuvan Runokuun, muutamia rakkausrunoja sekä aivan ihanan kasterunon. Nähdään pian!

Saara
saara@avattava.fi

 

Jarkko Tontti seisoo sanojensa takana ja tuntee juristina myös allekirjoituksen voiman.
Jarkko Tontti seisoo sanojensa takana ja tuntee juristina myös allekirjoituksen voiman.

 

heikurat
Pasi Heikuran ja Elisa Heikuran iloinen ensikohtaaminen Sastamalassa.

 

Kirjoitettu

Runokauppa – lyhyt tie tunteeseen

Kun Saara kertoi minulle ideastaan ruveta myymään runoja yksittäiskappaleina, rakastuin ajatukseen välittömästi. Hyvä runo, siis sellainen oikeasti hyvä, tunkeutuu ihmiseen ytimiä myöten ja useimmiten ravistelee vähän mennessään. Uusia ajatuksia versoo väistämättä, tunteita herää.

Eikä aina tarvitse olla edes niin dramaattinen. Toisinaan hyvä runo on yksinkertaisesti kaunis. Siinä voi olla jokin hymähdyttävä oivallus elämästä tai kielestä. Tai sitten se tuo mieleen jonkun tilanteen, hetken tai ihmisen ja siinä piilee sen kaunes. Ja välillä – ihan joskus vain – tuntuu, että tietää, miltä runon kertojasta tuntuu. Se tuntuu hyvältä.

Runouden vaikeus

Okei, hyvä runo on hyvä runo ja maailma on runokirjoja täynnä. Mihin Avattavaa tarvitaan?

Olin havainnut Saaran kanssa saman asian: kokonaisen runokirjan käsiinsä hankkiminen ja lukeminen on nykyajan ihmiselle liian työläs prosessi. Ellei runous ole jo lähellä sydäntä, sen on vaikea itsestään sydämeen päästä. Lisäksi iso osa runoista on mielestäni turhan vaikeita tai ihan vaan huonoja. Ne eivät kosketa millään tavalla.

Mutta seassa on sellaisia, jotka saavat iloiseksi, itkemään, oivaltamaan – jopa vähän pois tolaltaan. Tällaisten runojen pariin soisi ihmisten löytävän. Tällaisia runoja haluaisin ihmisten lähettävän toisilleen. Tällaisten runojen takia Avattava oli paras bisnesidea, jonka olin ikinä kuullut.

Runokauppa herättää tunteita

 

Hyvä runo tuntuu

Kun Saara meni tupareihin ja luki ääneen erään runoistamme, yleisö liikuttui kyyneliin. Ja kun minä sitten eräissä polttareissa luin saman runon ääneen, pillahti itkuun yleisön lisäksi myös lukija itse. Tunne, jonka runo herättää, on vahva elämys. Vielä vahvempi se on jaettuna.

Suosittelen siis lämpimästi pelkän ojentamisen sijaan lukemaan runon ensin saajalle ääneen. Herättäkää tunteita toisissanne, jakakaa yhteisiä elämyksiä. Täyttäkää illanvietot, istujaiset, kilistelyt ja arkiset hetket sanoilla, jotka ruokkivat mielikuvitusta – ja rakkautta!

Olen edelleen aivan rakastunut Avattavan ideaan ja siksi olen maailman onnellisin, kun saan pyörittää tätä runokauppaa Saaran kanssa. Mistä muualta nimittäin voit tilata postilaatikkoon elämyksiä, tunteita ja iloa?

Elisa
elisa@avattava.fi

PS. Jos muuten sinäkin haluat koskettaa tuparivieraita tai polttariseuruetta, tai ihan vaan läheistä ystävää, voit tilata tuon monia liikuttaneen runon verkkokaupastamme.

Kirjoitettu

Merkityksellisiä hetkiä Annikissa

Avattava sai suureksi ilokseen Annikin Runofestivaalilta myyntipöydän nurkan itselleen lauantaina 11.6.2016. Aamupäivällä taivas osoitti mieltään, kun ei päässyt mukaan maanpäällisiin runojuhliin ja heitti puutalokortteliin muutaman pilvellisen vettä.  Iltapäivällä runoja ei tarvinnut enää pukea pieniin sadetakkeihin. Kahvila tarjosi mustikkapiirakkaa ja esiintyjät parhaita ajatuksiaan ja tunteitaan. Yksi esiintyjistä tosin hyppi ympäriinsä yksilahkeisessa frakissa toinen jalka maalattuna valkoiseksi…

Avattavalle Annikki tarjosi paitsi oivan paikan tavata ihmisiä myös muutaman virstanpylvään. Toukokuussa lähestyimme festivaalin ansiokasta ja ansioitunutta vetäjää Simo Ollilaa sekä runoilija, kääntäjä, kirjailija J.K.Ihalaista ehdotuksella: Olisi hienoa painaa oma uniikki runo Annikkiin! Ehdotusta ei vastustettu ja J.K.Ihalainen runoili Saksasta käsin meille mitä ihastuttavimman kuvauksen Annikin puutalokorttelin tunnelmasta. Useimmat runon lukeneet halusivat sen heti itselleen ja muutama rohmusi useamman.

Tämä painettu runo on Avattavalle hyvin merkityksellinen, sillä se on ensimmäinen ensijulkaisumme ja myös ensimmäinen yhteistyörunomme. Toivomme ja teemme töitä sen eteen, että molempia tulee lisää vuosien saatossa. Me haluamme tuoda runon sinne missä tapahtuu, keskelle kaikkea ja jokaiseen sydämeen!

Anninkin Runofestivaali hengähtää ensi vuonna ja palaa entistä uljaampana kahden vuoden kuluttua. Valtavan suuri kiitos yhteistyöstä Simo Ollillalle ja J.K.Ihalaiselle.
Kuvasta kiitos Teemu Juutilaiselle.

Saara
saara@avattava.fi

Viimeiset Annikki-runomme ovat nettikaupassa myynnissä vielä hetken ajan.

J.K. Ihalainen ja Avattava-runo.
J.K.Ihalainen lukee kirjoittamansa Avattava-runon ”Runoilija vieraissa” avajaispuheessaan Annikin Runofestivaalilla 11.6.2016. Kuva: Teemu Juutilainen